Takakannesta: Aino Kallaksen päiväkirja jatkuu tinkimättömän rehellisenä. Ennenkaikkea tekijä ei säästä itseään, ei kaunistele elämän arkea, vaan antaa päiväkirjansa rivien puhua juuri sellaisena kuin hän ne välittömän tunteen synnyttäminä vuosikymmeniä sitten paperille pani.
Ulkonaisesti katsoen Aino Kallas elää Tartossa hiljaiseloa, mutta sisäiset ristiriidat ovat sitä voimakkaampia. Vaikkakin Tartto yliopistokaupunkina oli jo tuolloin Eestin henkisen elämän keskus, ei se tarjonnut tarpeeksi aivoponnistelua kasvuvoimansa ja kasvamisen tarpeen tuntevalle Aino Kallakselle, joka tietoisesti toteutti kirjailijankutsumustaan ja taisteli herkeämättä sen puolesta. Hän kaipasi kipeästi tasamittaista keskustelutoveria. - - -
